Takana on monta stressintäytteistä viikkoa ja kyllä tuntuukin että töitä on tehty hartiavoimin. Töissä on välillä kausia jolloin kaikki "tulipalot" roihuaa samaan aikaan ja työpäivät venähtävät väkisinkin pitkiksi. Stressinpoistoon olen määrännyt itselleni neulomista, neulomista ja vielä enemmän neulomista. Sivutuotteena saa äitini huivin kesän viileämmille päiville. Sanoinkin hänelle neuloneeni niin paljon stressiä yhteen huiviin että toivon ettei se siirry käyttäjän harteille. Äitini ei ollut tästä kuitenkaan huolissaan 😍
Tämä lanka on niin kaunista ja ihanan tuntuista luksusta ettei siitä vain voi neuloa mitään perus ainaoikein kyhäelmää niinpä mieleeni nousi jo lankakaupassa ajatus pitsihuivista.
Aloin vain neulomaan pari riviä illassa ja mietin mallia sitä mukaa kuin työ eteni. Tajusin aika nopeasti reunapitsin jälkeen, että joudun neulomaan huivin peilikuvaksi jos haluan reunoista symmetriset. Lanka on hyvin riittoisaa mutta pyysin äitiä kuitenkin hakemaan vielä yhden kerän varastoon sillä kahdesta kerästä jäisi huivi melko lyhyeksi.
Neulominen tunnetusti vähentää stressiä ja se voi myös hidastaa muistisairauksien etenemistä. Koulujen luennoilla myös näkee usein neulovia oppilaita ja vähitellen opettajatkin on saatu uskomaan, että neulova opiskelija kuulee ja keskittyy myös paremmin oppimaansa samalla, kun kädet toistavat totuttua liikettä.
Itseltäni kuitenkin kiellettiin ompelukoulussa neulominen tunneilla. Muutamat lukion opettajat olivat hiukan ymmärtäväisempiä. Ehkä ajat ovat muuttuneet tai sitten nykynuorten mielestä koulutunneilla neulominen ei ole enää niin coolia...vai onko sekin nykyjään sitten swag?
Toivon että käsityöt kuitenkin pysyisivät koulun opintosuunnitelmissa tai sitten ne siirtyisivät äideiltä (tai minun tapauksessa mummoltani) lapsille. Nythän käsillä tekeminen on ollut jo pidemmän aikaa trendikästä eikä ole häpeä käyttää itse tehtyjä neulomuksia. Pidetään taidot yllä...tai sitten neulova ystävä lähellä 😍